Viivi
9.11 Maanantai
Eeva vaikuttaa mielenkiintoiselta tapaukselta, mutta lopputulos hänestä jäi vähän arvailun varaan, koska näytelmästä sai suhteellisen vähän tietoa. Arvostelut joita teoksesta löysin olivat varmaan siltä ajalta kun Kihlausta näyteltiin ensimmäisiä kertoja, koska sen sanottiin olevan ehdottomasti paras tähän asti maassamme aikaansaaduista filmeistä. Myös teknillistä suoritusta kehuttiin esimerkiksi sisäkuvien värin ja selkeyden vuoksi.
Itse olen nähnyt teoksen vain kirjaversiona, mutta voi olla että arvostelut pitävät hyvinkin paikkaansa siltä ajoilta.
11.11 Keskiviikko
Jotenkin kirja oli suhteellisen ennalta-arvattava, joten suuria juonikäänteitä en ainakaan itse havainnut. Lukeminen oli aika raskasta, joten pätkitin sen muutamaan osaan.
Kirjassa oli muutamia ihan hauskoja kohtia, kuten se miten Aapeli kertoi millä kiireellä he lähtivät Eevan entisestä herrojen talosta kun hevosen hännän alle laitettiin palava taula. Eivätkä he meinanneet pysyä säikähtäneen hevosen rattailla. Kirjassa oli myös pientä draamaa vastapainoksi. Eevalta kysyttiin kolme kertaa aikooko hän tulla Aapelin vaimoksi, mutta hän sai kieltävät vastaukset ja sormuksensa takaisin.
Kirjasta on tehty vaatimaton elokuvasovitus kesällä 1920 jonka jälkeen Suomi-Filmi Oy solmi sopimuksen, jolla se 15 000 markan suuruista kertakorvausta vastaan sai Kiven teosten elokuvaamisen yksinoikeuden, mutta he ehtivät tehdä vain kaksi elokuvaa. Enää Kihlauksen käsikirjoitusta ei ole Suomen elokuva-arkiston kokoelmissa. Siitä on tehty kolmas ja viimeinen elokuvasovitus 1955 Erik Blombergin johdolla.
14.11 Lauantai
Eeva lähti kävelemään takaisin herrojensa luo. Kihlaus näytelmä on käännetty seitsemälle eri kielelle. Tyylilajiltaan kihlaus(näytelmä) on komediaa, koska siinä on onnellinen loppu ja humoristista ilmaisua. Ajattelen kirjan olevan realismia, koska tarina sisältää tarkkaa kuvailua esimerkiksi tapahtumapaikkojen ympäristöstä ja sen havainnoista. Lisäksi päähenkilöt ovat tavallisia ihmisiä, ja sivuhenkilöt joista mainitaan tarinassa muutamasti ovat herroja. Arvelen, että Aleksisita tuli Seitemän veljestä kirjan myötä klassikko, koska sen kaltaista kirjaa tuskin enään kirjoitetaan ja onhan hän Suomen kansalliskirjailija.
Kirja päättyi nopeammin kuin luulin, tarina oli sittenkin aika lyhyt, vaikka vaikutti aluksi vähän pitkävetiseltä.
Miehet käyvät syömään, mutta Aapeli suree sitä "korkeapovista impeä" jonka hän oli juuri menettänyt eikä saanut siksi syödäkseen.Eenokki lohduttaa Aapelia ja pian poikakolmikko riemuitsee pirtin lattialla tanssien ja laulaen.
“kosk´tulit kureerit
Ja laitoit korteerit
Ja kysyit: onk´s talossa olutta viel´;
Ja laitoit kortteerit
Ja laitoit kortteerit
Ja kysyit onk´s talossa olutta viel´.”
En ollut ennen lukenut näytelmää, joten lukeminen ja ymmärtäminen harhailivat milloin missäkin. Luin pari ensimmäistä sivua todella moneen kertaan, koska en vain yksinkertaisesti päässyt jutun juoneen kiinni. Kirjoituskieli oli vanhanaikainen ja sisälsi sanoja joita oli vaikea tulkita.Myös vuorosanat ja sen vuorosanan puhuja piti lukea huolella, että osasi kulkea tarinan matkassa.
Hyvää työtä.
VastaaPoista