sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Roosan lukupäiväkirja

9.11
Kirjan lukeminen on hidasta. Tekstissä on vanhahtavia sanoja, jonka takia tekstiä on vaikea lukea. Ilman täydellistä keskittymistä juonen perässä pysyminen on hankalaa.
Ennen kirjan aloittamista, en ollut tarkasti kirjan juonesta tai muiden arvosteluja kuullut paljoakaan. Pienenä äiti luki minulle Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä -kirjaa, josta olen suurin piirtein oppinut kirjan tärkeimmät tapahtumat. Lisäksi muistan netistä lukeneeni, että ihmiset hermostuivat kirjan ilmestyttyä sen suomalaisia halventavasta asenteesta ja epäasiallisesta tekstistä. Ymmärrän arvostelut hyvin. Veljekset puhuvat uskonnostaan halventavaan sävyyn, joka on luultavasti ollut kirjan julkaisemis aikana vielä suurempi pahe, mitä se olisi nykypäivänä.


Odotan kirjaan hyvää juonen käännettä, enemmän tapahtumia tai jotain, mikä tekisi lukemisesta hieman kiinnostavampaa. 

16.11
Lukeminen edistyy ihan hyvin. Teoksessa hämmästyttää kuitenkin todella paljon eräs asia. Veljeksillä on kaksi koiraa, Killi ja Kiiski, sekä kukko. En ole missään ikinä kuullut puhuttavan niistä. Lisäksi minulle yllätyksenä tuli kuinka viisas Aapo oikeesti onkaan. Sääli vain, että kukaan ei tunnu häntä kuuntelevan vaan tekevät mitä Juhani käskee. 

Kirjassa outoa on se, että kuinka täysi-ikäiset miehet käyttäytyvät. He todella pelkäävät lukkaria ja haluavat muuttaa metsään. Vihaa Toukolan poikia kohtaan kiinnostaa. Mistä tuollainen toisten halveksiminen on saanut alkunsa?

18.11
Pikkuhiljaa Seitsemän veljeksen lukeminen helpottuu. Tajusin, ettei jokaista sanaa tai lausetta pidä miettiä liian tarkkaan. Jos jään miettimään jonkin sanan tarkoitusta tai sitä, että onko se jokin vertauskuva, jään jälkeen tekstin juonessa. Parikin kertaa olen joutunut etsimään netistä apua sanan tarkoituksille, jos se on ollut tärkeässä kohdassa tai kuulostanut jollain tavalla hauskalta. Esimerkiksi "syltä" tai "huhtailla" ovat kuitenkin sanoja, joita ei oikein nykypäivänä käytetä, eikä niitä voi kuulla mistään. 

Haluaisin tietää onko Aleksis Kivi itse keksinyt tarinat Impivaaran peikosta tai ratsastajasta, joka varasti käärmeiden kuninkaan kruunun vai onko ne jotain vanhoja uskomuksia tai satuja, jotka Kivi on vain päättänyt kirjoittaa teokseensa. Tai onkohan Aleksiksen äiti laulanut Oravan laulua hänelle, kun hän oli vielä pieni poika, joka ei tiennyt että kirjoittaisi joskus tulevaisuudessaan yhden Suomen kirjallisuuden suurimmista merkkiteoksista. 

27.11
Sain kirjan luettua ja siitä jäi ihan hyvä maku suuhun. Oli yleissivistävää lukea se, vaikka sainkin taistella ymmärtääkseni tekstiä. Loppujen lopuksi juoni oli mielenkiintoinen ja uskon sen kertoneen totuudenmukaisen kuvan vanhanaikaisesta Suomesta. 

Luulen, että tulevaisuudessa teosta ei lueta enää niin paljoa, sillä teksti on entisaikaista ja siten paksua tekstiä, jota on vaikea lukea. Ellei Seitsemästä veljeksestä tehdä uudistettua tai hieman helpotettua versiota, sen suosio voi laskea. 


1 kommentti: