sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Itsearviointi

On viidennen ja viimeisen postauksen aika. Blogitehtävien tekeminen oli nopeaa, ja saatiin tarvittavat materiaalit aikalailla viikossa koottua. Yhteistyö oli jouhevaa ja teimme yhteinäisetkin tekstit yhdessä. Sovimme etukäteen kuka kirjoittaa mitäkin eikä väärinkäsityksiä päässyt syntymään. Tarpeen tullen autoimme toista ja oikoluimme toistemme tekstejä. Teimme myös vapaa-ajalla yhteistyötä blogin eteen ja lainasimme kirjat yhdessä.


Tykkäsimme molemmat lukupäiväkirjan pitämisestä, koska oli helppoa ilmaista vain omat mielipiteet ja tuntemukset tarinasta, erillistä tiedonhakua ei tehtävään paljoakaan tarvittu. Myös se oli hyvä, että lukupäiväkirja oli jaksotettu moneen osaan, joten tekemistä ei kumminkaan ollut liikaa yhdelle kerralle.


Vaikeinta Roosan mielestä oli luova kirjoittaminen, koska se vaati mielikuvitusta ja osakseen omia ideoita toteuttamiseen. Kumminkin uutisen tekeminen onnistui ja siitä tuli ytimekäs.

Viivin mielestä vaikeinta oli Aleksisin elämänkerran kirjoittaminen, koska tietoa piti etsiä suhteellisen runsaasti ja tiivistää sopivan mittaiseksi.


Olemme molemmat tyytyväisiä blogimme ulkoiseen olemukseen, vaikka siihen emme käyttäneet aikaa tai vaivaa niin se on siisti ja simppeli. Myös postaukset kokonaisuudessaan miellyttävät meitä. Parhaiten kumminkin onnistuimme yhteistyön toteuttamisessa, ja molemmat tekivät samanverran töitä blogin parissa. Opimme sen, että kun keskustelee toisen kanssa yhteisestä asiasta, onnistuu sen toteuttaminen paremmin ja nopeammin.Autoimme toisiamme ja hyödynsimme ovat vahvuutemme yhdessä.










Aleksis Kivesta paljastuikin mielenkiintoinen kirjailija ja itseasiassa molemmat lukevat tällä hetkellä lisää hänen kirjojaan. Emme tienneet toisistamme, saatika itsestämme että bloggaaminen olisi molemmille näin luonnollista. Ehdotamme blogimme arvosanaksi 9, koska olemme tehneet annetut tehtävät huolella parhaimpamme mukaan ja käyttäneet siihen aikaa paljon myös koulun ulkopuolella.


Roosan lukupäiväkirja

9.11
Kirjan lukeminen on hidasta. Tekstissä on vanhahtavia sanoja, jonka takia tekstiä on vaikea lukea. Ilman täydellistä keskittymistä juonen perässä pysyminen on hankalaa.
Ennen kirjan aloittamista, en ollut tarkasti kirjan juonesta tai muiden arvosteluja kuullut paljoakaan. Pienenä äiti luki minulle Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä -kirjaa, josta olen suurin piirtein oppinut kirjan tärkeimmät tapahtumat. Lisäksi muistan netistä lukeneeni, että ihmiset hermostuivat kirjan ilmestyttyä sen suomalaisia halventavasta asenteesta ja epäasiallisesta tekstistä. Ymmärrän arvostelut hyvin. Veljekset puhuvat uskonnostaan halventavaan sävyyn, joka on luultavasti ollut kirjan julkaisemis aikana vielä suurempi pahe, mitä se olisi nykypäivänä.


Odotan kirjaan hyvää juonen käännettä, enemmän tapahtumia tai jotain, mikä tekisi lukemisesta hieman kiinnostavampaa. 

16.11
Lukeminen edistyy ihan hyvin. Teoksessa hämmästyttää kuitenkin todella paljon eräs asia. Veljeksillä on kaksi koiraa, Killi ja Kiiski, sekä kukko. En ole missään ikinä kuullut puhuttavan niistä. Lisäksi minulle yllätyksenä tuli kuinka viisas Aapo oikeesti onkaan. Sääli vain, että kukaan ei tunnu häntä kuuntelevan vaan tekevät mitä Juhani käskee. 

Kirjassa outoa on se, että kuinka täysi-ikäiset miehet käyttäytyvät. He todella pelkäävät lukkaria ja haluavat muuttaa metsään. Vihaa Toukolan poikia kohtaan kiinnostaa. Mistä tuollainen toisten halveksiminen on saanut alkunsa?

18.11
Pikkuhiljaa Seitsemän veljeksen lukeminen helpottuu. Tajusin, ettei jokaista sanaa tai lausetta pidä miettiä liian tarkkaan. Jos jään miettimään jonkin sanan tarkoitusta tai sitä, että onko se jokin vertauskuva, jään jälkeen tekstin juonessa. Parikin kertaa olen joutunut etsimään netistä apua sanan tarkoituksille, jos se on ollut tärkeässä kohdassa tai kuulostanut jollain tavalla hauskalta. Esimerkiksi "syltä" tai "huhtailla" ovat kuitenkin sanoja, joita ei oikein nykypäivänä käytetä, eikä niitä voi kuulla mistään. 

Haluaisin tietää onko Aleksis Kivi itse keksinyt tarinat Impivaaran peikosta tai ratsastajasta, joka varasti käärmeiden kuninkaan kruunun vai onko ne jotain vanhoja uskomuksia tai satuja, jotka Kivi on vain päättänyt kirjoittaa teokseensa. Tai onkohan Aleksiksen äiti laulanut Oravan laulua hänelle, kun hän oli vielä pieni poika, joka ei tiennyt että kirjoittaisi joskus tulevaisuudessaan yhden Suomen kirjallisuuden suurimmista merkkiteoksista. 

27.11
Sain kirjan luettua ja siitä jäi ihan hyvä maku suuhun. Oli yleissivistävää lukea se, vaikka sainkin taistella ymmärtääkseni tekstiä. Loppujen lopuksi juoni oli mielenkiintoinen ja uskon sen kertoneen totuudenmukaisen kuvan vanhanaikaisesta Suomesta. 

Luulen, että tulevaisuudessa teosta ei lueta enää niin paljoa, sillä teksti on entisaikaista ja siten paksua tekstiä, jota on vaikea lukea. Ellei Seitsemästä veljeksestä tehdä uudistettua tai hieman helpotettua versiota, sen suosio voi laskea. 


lauantai 14. marraskuuta 2015

Luovaa kirjoittamista

Viivi:

Kirje kirjan henkilöltä toiselle henkilölle.

“Hei Eeva, miten sinulla sujuu?
Ajattelin kirjoittaa, koska sinusta ei ole kuulunut sitten riitaisan lähdön. Mietin meidän lapsuusaikoja, ne yhteiset vesi-ja heinäleikit ja myös se kerta kun annoit minulle selkään kun päästin lehmät isäsi niitylle. Olet minulle tärkeä ja rakas ystävä ja olen surullinen siitä etten pystynyt tarjoamaan sinulle sellaisia elinoloja kun toivoisit.


Toivottavasti sinulla on mukava ja hyvä elämä siellä “herrojen talossa”, he tuntuivat vähän ilkeitä ja ylimielisiltä ihmisiltä. Ainakin he kovasti toivoivat sinua takaisin kun tänne asti tulivat hakemaan.
Olen pahoillani siitä astiasta posliinisesta sokeriastiasta minkä suutuspäissäni rikoin, se oli sinulle varmasti tärkeä.
Muista myös, että täällä meidän vaatimattomassa asumuksessa ovat aina avoimet ovet sinulle, jos elämä siellä tökkii.
Kaikkea hyvää, Aapeli”



Roosa:

Uutinen teoksen jostain tapahtumasta

Veljeskatras kadoksissa


Jukolan kaikki seitsemän veljestä ovat kadonneet. Heidän uskotaan elävän metsässä. 


Muutama päivä sitten pojat lähtivät kotoaan äitinsä nuhteita pakoon, eikä heitä ole näkynyt sen jälkeen. Ennen lähtöään olivat he käyneet Männistössä tyhjentämässä kananpesän. 

"Alan olla jo kovin levoton. Kyllä minä heidän takia olen parit kyyneleetkin jo itkenyt. Vaikka ovat he laiskoja ja jääräpäisiä, toivon heidät nopeasti kotiin", sanoi poikien äiti surua äänessään. 


Veljesten äiti ei saa huolelta rauhaa edes öisin.


Jos siis näet Juhania, Tuomasta, Aapoa, Simeonia, Timoa, Lauria tai Eeroa ilmoita siitä välittömästi poliisille tai Jukolan emännälle. Suuretsinnät järjestetään huomenna, johon koko Toukolan kylä kutsutaan osallistumaan.

Viivin lukupäiväkirja


Viivi
9.11 Maanantai
Eeva vaikuttaa mielenkiintoiselta tapaukselta, mutta lopputulos hänestä jäi vähän arvailun varaan, koska näytelmästä sai suhteellisen vähän tietoa. Arvostelut joita teoksesta löysin olivat varmaan siltä ajalta kun Kihlausta näyteltiin ensimmäisiä kertoja, koska sen sanottiin olevan ehdottomasti paras tähän asti maassamme aikaansaaduista filmeistä. Myös teknillistä suoritusta kehuttiin esimerkiksi sisäkuvien värin ja selkeyden vuoksi.

Itse olen nähnyt teoksen vain kirjaversiona, mutta voi olla että arvostelut pitävät hyvinkin paikkaansa siltä ajoilta.

11.11 Keskiviikko
Jotenkin kirja oli suhteellisen ennalta-arvattava, joten suuria juonikäänteitä en ainakaan itse havainnut. Lukeminen oli aika raskasta, joten pätkitin sen muutamaan osaan.

Kirjassa oli muutamia ihan hauskoja kohtia, kuten se miten Aapeli kertoi millä kiireellä he lähtivät Eevan entisestä herrojen talosta kun hevosen hännän alle laitettiin palava taula. Eivätkä he meinanneet pysyä säikähtäneen hevosen rattailla. Kirjassa oli myös pientä draamaa vastapainoksi. Eevalta kysyttiin kolme kertaa aikooko hän tulla Aapelin vaimoksi, mutta hän sai kieltävät vastaukset ja sormuksensa takaisin.
Kirjasta on tehty vaatimaton elokuvasovitus kesällä 1920 jonka jälkeen Suomi-Filmi Oy solmi sopimuksen, jolla se 15 000 markan suuruista kertakorvausta vastaan sai Kiven teosten elokuvaamisen yksinoikeuden, mutta he ehtivät tehdä vain kaksi elokuvaa. Enää Kihlauksen käsikirjoitusta ei ole Suomen elokuva-arkiston kokoelmissa. Siitä on tehty kolmas ja viimeinen elokuvasovitus 1955 Erik Blombergin johdolla.

14.11 Lauantai
Eeva lähti kävelemään takaisin herrojensa luo. Kihlaus näytelmä on käännetty seitsemälle eri kielelle. Tyylilajiltaan kihlaus(näytelmä) on komediaa, koska siinä on onnellinen loppu ja humoristista ilmaisua. Ajattelen kirjan olevan realismia, koska tarina sisältää tarkkaa kuvailua esimerkiksi tapahtumapaikkojen ympäristöstä ja sen havainnoista. Lisäksi päähenkilöt ovat tavallisia ihmisiä, ja sivuhenkilöt joista mainitaan tarinassa muutamasti ovat herroja. Arvelen, että Aleksisita tuli Seitemän veljestä kirjan myötä klassikko, koska sen kaltaista kirjaa tuskin enään kirjoitetaan ja onhan hän Suomen kansalliskirjailija.

Kirja päättyi nopeammin kuin luulin, tarina oli sittenkin aika lyhyt, vaikka vaikutti aluksi vähän pitkävetiseltä.

Miehet käyvät syömään, mutta Aapeli suree sitä "korkeapovista impeä" jonka hän oli juuri menettänyt eikä saanut siksi syödäkseen.Eenokki lohduttaa Aapelia ja pian poikakolmikko riemuitsee pirtin lattialla tanssien ja laulaen.
“kosk´tulit kureerit
Ja laitoit korteerit
Ja kysyit: onk´s talossa olutta viel´;
Ja laitoit kortteerit
Ja laitoit kortteerit
Ja kysyit onk´s talossa olutta viel´.”


En ollut ennen lukenut näytelmää, joten lukeminen ja ymmärtäminen harhailivat milloin missäkin. Luin pari ensimmäistä sivua todella moneen kertaan, koska en vain yksinkertaisesti päässyt jutun juoneen kiinni. Kirjoituskieli oli vanhanaikainen ja sisälsi sanoja joita oli vaikea tulkita.Myös vuorosanat ja sen vuorosanan puhuja piti lukea huolella, että osasi kulkea tarinan matkassa.


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Aleksis Kivestä tarkemmin



Aleksis Kiven muistomerkki Tuusulassa.
Aleksis Kivi, oikealta nimeltään Aleksis Stenvall on haudattu Tuusulan hautausmaalle, jonne myös oli pystytetty hautamuistomerkki hänen kunniakseen.
Postimuistomerkki Kivestä.
Hän kuoli vain 38-vuotiaana uudenvuodenaattona 1872, koska oli ennen joulua sairastunut kuumetautiin.Jo ennen tätä hän hän oli masentunut, alkoholisoitunut ja heikkoutunut myös sosiaalisesti ja fyysisesti.Tämä tie oli vienyt hänet lopulta Lapinlahden sairaalaan. Aleksin veli Albert Stenvall oli lupautunut majoittamaan sairaan veljensä luokseen, kun sairaalan ylilääkäri totesi, että hoidot ovat rankkoja ja vain harva paranee. Tuusulassa veljensä mökillä hän ei ollut enää jaksanut kirjoittaa.
Aleksiksen kuolinmökki.

Seitsemän veljeksen myötä tullut raju arvostelu oli murtanut Aleksis Kiven lopullisesti. Vuonna 1870 oli julkaistu "Seitsemän veljestä" neljänä erillisenä vihkona. Teos oli saanut huonon ja tyrmäävän vastaanoton joten se oli vedetty pois myynnistä ja julkaistiin myöhemmin yksiosaisena.



Kiven ensimmäiset tuotannot olivat "Unelma" ja "Kaunisnummella". 1860-luvulla Aleksis oli alkanut käyttää kirjailijanimeä A. Kivi. Kiven romaani "Nummisuutarit" oli ensimmäinen kokonainen suomenkielellä kirjoitettu romaani.
Kiertokoulussa hänen opettajansa oli huomannut Kiven lahjakkuuden.

Aleksis oli valmistunut ylioppilaaksi 23-vuotiaana. Opiskelu oli ollut vaikeaa, rahahuolet olivat vaivanneet miestä ja kirjoitustyöt täyttäneet ajatukset.

Kiven isä oli räätäli ja perheen neljästä pojasta kaksi oli seurannut isänsä jalanjälkiä.
Aleksis oli jättänyt opintonsa kesken. Aleksis oltiin lähetetty Helsinkiin 12-vuotiaana lisäoppiin, hän oli suorittanut kaikki jatko-opinnot ruotsiksi. Kotityöt Aleksi oli saanut hoitaa metsästäen ja kalastaen.


Kiven kotitalon pirtti.
Aleksis oli aloittanut koulunsa kiertokoulussa, jossa oltiin opetettu lukemista, uskontoa ja virren veisuuta.


Kansalliskirjailijamme kotitalo.
Kivi oli syntynyt 10.10.1834 Palojoen kylässä, Nurmijärvellä. Aleksillä oli ollut kolme isoveljeä, pikkusisko, Erik-isä ja Annastiina-äiti.




lauantai 7. marraskuuta 2015

Ensiaskeleet

Roosa: Aloitan bloggaamisen innolla. Olen pitänyt jo ala-asteella ollessani blogia, jonka lopetin kiinnostuksen vähenemisen myötä. Blogissa kerroin päivistäni, jaoin mietteitäni ja julkaisin kuvia mistä milloinkin. Näin muutaman vuoden tauon jälkeen odotan mielenkiinnolla, että pystynkö enää kirjoittamaan postauksiin luontevaa tekstiä. 


Muiden blogien lukeminenkin on vähentynyt paljon, vaikka olisi kiva lukea toisten blogeja, en ole löytänyt vielä tarpeeksi minua kiinnostavaa sisältöä. Muiden postauksiin päädyn usein vain Facebookin etusivulle tulevien linkkien kautta. 

Kirjailijamme on Aleksis Kivi. Aikaisemmin en ole hänen yhtäkään teosta lukenut, vaikka nimi on ollut tuttu jo kauan. Tämä on varmasti hyvä tilaisuus perehtyä hänen elämäänsä sekä teokseen Seitsemän veljestä, jonka valitsin itselleni luettavaksi. Kirjan lainasin Oriveden kirjastosta.


Viivi: Blogin perustaminen oli helppoa ja tuttua hommaa, koska olin pitänyt eläinaiheista blogia nuorempana samaisella ohjelmalla.

Tykkään erityisesti urheilu -ja muoti painoitteisista blogeista joita seuraan nykyäänkin päivittäin. Blogin ulkoasu muokattiin yksinkertaiseksi ja simppeliksi.

Odotan tehtäviä innolla, koska tykkään bloggaamisesta ja tämä on minulle helppo tapa suorittaa annetut tehtävät. Minä itse lukijana olen aika kriittinen blogin suhteen. Sen pitää olla laadukas, selkeä, helppolukuista tekstiä sisältävä ja runsaasti valoisia kuvia postauksien seassa.Harvoin kommentoin postauksiin, mutta minusta on erityisen tärkeää, että kirjoittaja vastaa kommentteihin ja näin on vuorovaikutuksessa lukijoidensa kanssa. Lisäksi blogin pitää olla mielenkiintoinen.


Valitsimme Aleksis Kiven sen takia, että se vaikutti mielenkiintoiselta henkilöltä, enkä ollut aiemmin perehtynyt kirjailijaan tarkemmin. Tiesin hänen teoksiaan nimeltä kyllä.Aion lukea kihlaus näytelmän. Vuokrasin kirjan Oriveden kirjastosta.